Ah, ritarini!

Kaikkihan muistavat nämä vanhan hyvän ajan ritarit, jotka hyvää hyvyyttään ihmisiä auttoivat. Oli ongelma iso tai pieni, nämä rohkeat ritarit tekivät kaikkensa, että nainen (tai mies) selviytyisi tilanteesta. Oletteko tavanneet nykyajan ritaria? Minä tapasin tänään.

Tilanne oli kovin perinteinen. Kolme naista ja tyhjentynyt auton rengas. Normi päivä. Yritimme kovasti keskenämme hoitaa asiaa, mutta ei se täysin onnistunut. Suurin ongelma oli vararenkaan pois saaminen auton alta. Jonkin ajan kuluttua "onneksi" paikalle saapui nykypäivän ritari. Ensimmäisenä kun näin hänet, ajattelin että ei hän voi olla ritari. Ulkoiset avut ei niinkään olleet mistään parhaimmasta päästä, mutta ajattelin, että ulkonäkö saattaa hämätä. Olihan hän jo neljänkymmenen paremmalla puolella, verkkarien lahkeet sukkien sisällä, nappaskengät jalassa ja pipo kuin Sulo Vilenillä aikoinaan. Lisäksi hänellä oli tämä iki-ihana työmiehen kynäteline, integroituna. Ehkä hän on kuitenkin näppärä käsistään? Apua kovasti tarjosi, emmekä ensin meinanneet ottaa apua vastaan. Mutta kun mies ihan tyrkyttämällä tyrkytti itseään, suostuimme lopulta. Ja simsalabim, vararengas saatiin irti kuin ihmeen kaupalla! Siinä vaiheessa jo meinasin ehdottaa, että hoidamme asian loppuun itse, mutta mies jatkoi touhujaan.

Seuraavaksi siirryttiin tunkin ja pulttien kimppuun. Pultit lähti suhteellisen näppärästi, onhan se raaka voima, mikä jyllää (ja ihan äänitehosteiden kanssa). Rengas siis irti saatiin, ei muuta kuin vararengasta paikoilleen. Tässä hetkessä tapahtui jotain, joka minulle ei ole edelleenkään selvinnyt. Mies kysyi, jotta joko me kolehtia keräämme (??) ja laittoi Ellun töihin. Itse ritari seisoo vieressä tumput suorina (kirjaimellisesti) ja komentaa minut töihin. Että tulepa nyt avuksi. Oi ritarini, mitä sinä sillä aikaa aiot tehdä?? Onneksi olemme Ellun kanssa näppäriä tyttöjä, niin saimme renkaan ja pultit paikoilleen. Tässä vaiheessa mies taas herää ja laittaa pultit kiinni. Kovan ähinän ja puhinan jälkeen hän vielä tuumaa Ellulle, että kiristäpä sinä ne. Ja Elluhan kiristää. Sillä aikaa minä ja Tiina nostamme toisen renkaan peräkonttiin. Mies tulee siihen viereen seisomaan, että paljonkos minä tästä nyt saan. Tyrkkään hänelle kolme euroa ja kiitän. Mies tyytyväisenä pistää kolikot taskuun ja sanoo: "Noo, mielellänihän minä tuollaisia nättejä tyttöjä autan.."

Kuvitella, vielä joskus pelkästään nättien tyttöjen auttaminen olisi riittänyt aivan hyvin palkaksi, mutta ei nykyään! Nyt vaaditaan rahaa työstä, jossa ritari ei juurikaan ollut avuksi saatikka, että me olisimme ihan vaatimalla vaatineet häntä tekemään tuota vähäpätöistä hommaa.

Rakkaat mieslukijat, oletteko te todella noin sikoja nykyään? Olisitteko te vaatineet palkkaa kolmen jumalaisen kauniin naisen auttamisesta?