Lopultakin!
Kauan siihen menikin, mutta lopultakin aloitin joulukorttien teon! Laskin tuossa nopeesti, että reilu 30 korttia pitäisi vääntää. Hyvin lähti homma liikkeelle, kun parissa tunnissa tein jo viisi. :P Mutta tässä pari esimerkkiä, että mimmosia niistä leimasimista ja papereista oikein saa aikaan:
Spooky
Kummipoikani (veljenpoikani) on nyt kolmivuotias. Hän on reipas ja huumorintajuinen lapsi, jonka mielileikkejä on mm. pikkuautoilla ajelu. Ronilla on myös mielikuvituskaveri, mikä on ihan normaalia tuon ikäiselle pojalle.
Mielikuvituskaverin nimi on Aakkoli-täti. Täti on ollut kuvioissa jo vuoden verran. Sille on pitänyt "soittaa" puhelimella, kirjoittaa kirjeitä ja avata ovia, kun se tulee kylään. Jyväskylässä täti tuntuu asuvan ja kovasti tykkää leikkiä Ronin kanssa.
Kerran Roni näki lehden kannessa Minna Nuutilan kuvan, jolloin hän hihkaisi, että "Aakkoli-täti!". Hieman silloin ihmetytti ja vähän naurattikin.
Tässä pari viikkoa sitten Roni oli veljeni kanssa kotona, jolloin Roni ilmoitti Aakkoli-tädin tulevan kylään. Yhdessä he sitten menivät avaamaan pääovea, mutta ei täti siellä ollut. Roni hoksasi, että täti onkin alakerran ovella, joten sinne menivät sitten. Veljeni aukasi oven ja kysyi sitten Ronilta, että joko se Aakkoli-täti tuli sisälle, kun ei hän sitä näe. Roni sanoi: "Joo, se on tuo valkonen mun vieressä."
Hauskaa Halloweenia kaikille! :)
Mielikuvituskaverin nimi on Aakkoli-täti. Täti on ollut kuvioissa jo vuoden verran. Sille on pitänyt "soittaa" puhelimella, kirjoittaa kirjeitä ja avata ovia, kun se tulee kylään. Jyväskylässä täti tuntuu asuvan ja kovasti tykkää leikkiä Ronin kanssa.
Kerran Roni näki lehden kannessa Minna Nuutilan kuvan, jolloin hän hihkaisi, että "Aakkoli-täti!". Hieman silloin ihmetytti ja vähän naurattikin.
Tässä pari viikkoa sitten Roni oli veljeni kanssa kotona, jolloin Roni ilmoitti Aakkoli-tädin tulevan kylään. Yhdessä he sitten menivät avaamaan pääovea, mutta ei täti siellä ollut. Roni hoksasi, että täti onkin alakerran ovella, joten sinne menivät sitten. Veljeni aukasi oven ja kysyi sitten Ronilta, että joko se Aakkoli-täti tuli sisälle, kun ei hän sitä näe. Roni sanoi: "Joo, se on tuo valkonen mun vieressä."
Hauskaa Halloweenia kaikille! :)
Pappatunturi
Meidän isä tykkää huutokaupoista. Etenkin jos ne on poliisien huutokauppoja. Eräänkin kerran isä toi meille kotiin tietokoneen, jossa oli vain näyttö ja näppäimistö. Ja sitten semmoset koon 42 hirveät tolppakorkokengät. Mutta polkupyörät on aina parhautta ja aina yks fillari tarttuu mukaan.
Muutama viikko sitten isä palasi huutokauppareissultaan ja toi kotiin jälleen yhden orvon fillarin:
Ja yksityiskohtia pyörästä:
Is it cool or what?
Muutama viikko sitten isä palasi huutokauppareissultaan ja toi kotiin jälleen yhden orvon fillarin:
Ja yksityiskohtia pyörästä:
Is it cool or what?
Uutta biisiä kehiin
Melkein välittömästi tuli uusi biisimuisto mieleen, kun aloin kuuntelemaan Spotifya... :)
Kendi - Connected: Tuomas (Hepen veli), Night Joensuussa ja pimenevä ilta. :)
Kendi - Connected: Tuomas (Hepen veli), Night Joensuussa ja pimenevä ilta. :)
Muistoja ja musiikkia
Nyt alkaa uusi ohjelmaosio, jonka nimi on "Muistoja ja musiikkia". Eli tämän tägin alle kokoan biisejä, joista tulee aina mieleen elävästi joku tilanne tai ihminen. Päivittelen aina kun kuulen jonkun kappaleen ja tilanne iskeytyy mieleen. :) Tässä ensimmäiset muistelolaulut.
Sean Kingston - Fire Burning: Basto, minä ja Nightclub 46 Nivalassa. Tanssia, hikeä ja naurua. :) Paikalla oli muitakin ihmisiä, mutta jostain syystä Basto vain ensimmäisenä tulee mieleen.
Biffy Clyro - Mountains: Viime syksynä ajomatkat Joensuusta Putaalle. Näen aina sieluni silmin keltaiset metsät ja kapean tien, mäen rinteet, auringon paisteen.. Ja se tunne, kun suretti lähteä toisen luota.
Mika - Relax (Take It Easy): Kevättalvi 2007, Ansku, Jyväskylä, Giggling Marlin, laiva, valkkarit, kuiva omenasiideri.. :) Voi aikoja, voi tapoja!
Sean Kingston - Fire Burning: Basto, minä ja Nightclub 46 Nivalassa. Tanssia, hikeä ja naurua. :) Paikalla oli muitakin ihmisiä, mutta jostain syystä Basto vain ensimmäisenä tulee mieleen.
Biffy Clyro - Mountains: Viime syksynä ajomatkat Joensuusta Putaalle. Näen aina sieluni silmin keltaiset metsät ja kapean tien, mäen rinteet, auringon paisteen.. Ja se tunne, kun suretti lähteä toisen luota.
Mika - Relax (Take It Easy): Kevättalvi 2007, Ansku, Jyväskylä, Giggling Marlin, laiva, valkkarit, kuiva omenasiideri.. :) Voi aikoja, voi tapoja!
Joulu tulla jollottaa...
Jes, lemppisjuhlapyhä alkaa lähestymään hiljalleen! Eli joulu tulla jollottaa, joten joulukorttiaskartelu alkaa! :)
Inni sai mut houkuteltua tilaamaan joululeimasimia ja papereita ja herratiesmitä. Aattelin jakaa nämä ihanuudet teidän kanssa.
Omat leimasimet ovat tällaiset:
Sitten piti tietysti leimailla Innin leimasimilla:
Pientä korjailua vaatii osa kuvista, mutta voi nenä ku tulee söpösiä kortteja (jos joku vaan osaa tehdä...)!
Inni sai mut houkuteltua tilaamaan joululeimasimia ja papereita ja herratiesmitä. Aattelin jakaa nämä ihanuudet teidän kanssa.
Omat leimasimet ovat tällaiset:
Sitten piti tietysti leimailla Innin leimasimilla:
Pientä korjailua vaatii osa kuvista, mutta voi nenä ku tulee söpösiä kortteja (jos joku vaan osaa tehdä...)!
Niisk
Täällä vanha taas herkistyy.
Tänään kun olin lähdössä töistä kotiin, niin juttelin perheen äidin kanssa niitä näitä. Ensimmäisenä jalkoihini kapsahti neiti kolmevee, joka halusi roikkua ja nousta syliin ja halailla. Niisk, se taitaa sittenkin tykätä musta! (Ja mikä parasta, perheen äiti näki sen, joten se varmaan kohta saattaa uskoa, että mä tulen ihan hyvin toimeen niiden muksujen kanssa.) Astelin jo ulko-ovesta ja huutelin heippoja, kun eskarilainen juoksee (!!) ovelle ja huutaa heippaheippaheippa! Minä siinä sitten vielä halasin sitä ja se halas takasin! Voi elämän kevät, sekin tykkää musta! (Tässäkin tilanteessa oli äiti todistajana.) Ja pienin taaperteli pihalla eikä yhtään huutanut tai itkenyt kun sanoin sillekin heippa, se vain vilkutteli ja naureskeli.
Voi sonta, jonain päivänä kun tuolla lopettaa niin joutuu ehkä itkemään.
Tänään kun olin lähdössä töistä kotiin, niin juttelin perheen äidin kanssa niitä näitä. Ensimmäisenä jalkoihini kapsahti neiti kolmevee, joka halusi roikkua ja nousta syliin ja halailla. Niisk, se taitaa sittenkin tykätä musta! (Ja mikä parasta, perheen äiti näki sen, joten se varmaan kohta saattaa uskoa, että mä tulen ihan hyvin toimeen niiden muksujen kanssa.) Astelin jo ulko-ovesta ja huutelin heippoja, kun eskarilainen juoksee (!!) ovelle ja huutaa heippaheippaheippa! Minä siinä sitten vielä halasin sitä ja se halas takasin! Voi elämän kevät, sekin tykkää musta! (Tässäkin tilanteessa oli äiti todistajana.) Ja pienin taaperteli pihalla eikä yhtään huutanut tai itkenyt kun sanoin sillekin heippa, se vain vilkutteli ja naureskeli.
Voi sonta, jonain päivänä kun tuolla lopettaa niin joutuu ehkä itkemään.
