Häpeäpaaluunko?

Kaikki varmaan kuumeisena odottaa, mitä mun laihdutuskuurille kuuluu. Kerron raa'an totuuden, en kaunistele yhtään.

Aloitin aikoinaan tomerana tämän laihdutuksen. Kaivoin jopa pilates-dvd:n esille ja tein sen ohjaamana kerran lihasharjotukset. Ikävä kyllä siinä oli 70% liikkeistä sellaisia, joita minä selkävammanen en pystynyt tekemään.

Kävin kerran lenkillä yksin. Sen jälkeen en ole juurikaan lenkkeillyt.

Ostin aerobick-dvd:n kirpparilta. En ole edes kokeillut, että toimiiko se.

Joka kerta, kun harkitsen ulos lähtemistä, totean olevani tarpeeksi hoikka eikä minussa ole yhtään ylimäärästä läskiä. Totuus kuitenkin iskeytyy illalla vasten kasvojani suihkussa, kun tuijotan lamaantuneena reisiäni ja mahaani.

Kun aloitin laihdutuksen, kävimme Hepen kanssa hänen vanhempien luona. Silloin aamupaino oli 56,7 kg. Kävimme samaisena iltana Hepen kavereiden luona, jossa tarjolla oli sipsiä. Söin hyvällä omallatunnolla, olinhan laihtunut runsaasti. Seuraavana aamuna kävin puntarilla ja painoin 59,3 kiloa.

Aloin juomaan vettä enemmän. Sillä sain painostani pois 500 grammaa.

Että näin. Nyt saa moittia.