Ilmoja odotellessa

Meidän isällä on näitä legendaarisia lausahduksia.

Mun auton takakaiuttimet on duunattu sillai tosi tyylikkäästi vanerin avulla, joka sattumalta oli aikoinaan keltaista. Syksyllä kun kaiuttimet asennettiin, niin tuumasin, että ne voisi maalata mustaksi. Johon isä: "Noo, sitten kun ilmat lämpenee.."
Ookei?

Huokailemme joskus äidin kanssa, että kotokotona vois sen yhden huoneen maalata, kun siellä on sellaiset ihanat 70-luvun värit. "Noo, kunhan ilimat lämpenee, niin sitten..."
Mmm, selvä?

Pohdin, että pitäis varmaan kissaa opettaa olemaan autossa ihan pitkiäkin matkoja. Että jos ottaisin sen joskus Hepen luo Jyväskylään mukaan.
"Kunhan ilimat lämpenee, niin sitten.."
Jjjust.